perjantai 31. lokakuuta 2014

Muistipeli

Idean tähän sain jo hyvän aikaa sitten ihanasta ripaus tunnelmaa -blogista, toteutus on vain antanut odottaa itseään. Aikaahan itse toteutus ei kamalasti vienyt mutta sanoisinko, että puuduttavinta ikinä on silittää tukikangasta. Ja tähänhän sitä täytyi tosissaan silittää 24 kpl:n verran.. Lisäksi ajattelin, ettei muistipeli olisi vielä oikein Ainon juttu noin iän puolesta. Mutta kun mummo heidän vierailunsa aikana teki Ainolle muistikortit paperista, siitä tuli suosikkijuttu ihan samoin tein. Ehkei vielä ihan pelin täydessä merkityksessä, mutta sitäkin hän jo kovasti harjoittelee. Parasta kuitenkin on tähän saakka ollut lappujen kääntely, kasaaminen, pussiin laittaminen ja kuljettelu milloin minnekin ; )


Tarvittavat materiaalit löytyivätkin ihan omasta takaa, kuviot piirsin ihan vapaalla kädellä  ja pitihän peleille tehdä vielä oma säilytyspussukkakin..


..monikossa siksi, koska posti toi eräänä päivänä ihania terveisiä Heinäselästä. Nämä ovatkin aikamoisia aarteita, sillä näillä on leikitty jo kauan, kauan sitten, Aatu muistaakin nämä oikein hyvin omasta lapsuudestaan. Että kiitoksia vain lainasta mummolle <3
-Anna

torstai 30. lokakuuta 2014

Tutkimusretkellä

Lähdimme tässä yksi päivä ihan vain katselemaan veneitä satamaan, tarkoituksena tutustua satama-alueeseen ja mahdollisesti löytää kiva järvimaisema. Satamaan päästyämme meitä odotti kuitenkin paljon parempi yllätys; uusi leikkipuisto! Tai no, siis MEILLE uusi, vaikka aika uusilta puiston vempeleetkin näyttivät : )




Ainohan tunsi puiston heti omakseen, innoissaan tutki uusia juttuja ja viipotti paikasta toiseen. Harmiksemme täälläkään ei leikkikavereita näkynyt, missä ne kaikki paikalliset taaperot sitten leikkii? Vai voidaanko me muka oikeesti olla aina väärään aikaan oikeassa paikassa? Käydään kuitenkin yleensä kahdesti päivässä ulkona/puistossa, eikä niissä puistossa juuri koskaan ole muita lapsia!


"Tästäkö mä nyt sit vaan meen? Voitko vähän auttaa ja laittaa sen kameran pois?"

Kummasti se vaan piristää, noinkin pieni juttu, niin Ainoa kuin meitä vanhempiakin. Nyt meillä ainakin on valinnanvaraa! ; )

Loppukevennyksenä vielä eräs iltapalahetki, kun Aino keksi uuden tyylin syödä jogurttinsa. Ja sen kyllä huomaa.. ;)


-AAA

tiistai 28. lokakuuta 2014

Paljon iloa kenkälaatikosta

Ainolla on mielestäni kotona leluja aika sopiva määrä, vaikka tietoisesti emme häntä leluihin haluakaan hukuttaa. Yhden käden sormilla taitavat olla laskettavissa itse ostamamme lelut; kaikki on oikeastaan saatu lahjaksi tai peritty Antti-enolta taikka muilta lähisukulaisilta. Aatun kummityttö on myös lahjoittanut omia lelujaan Ainolle, ja häneltä saatu leikkikeittiö onkin yksi ylitse muiden. Tulevaisuutta ajatellen oma ajatukseni olisi, että yhtä uutta lelua kohti yksi vanhoista saisi uuden kodin.

Tänne lähtiessämme jouduin tosissani pohtimaan, mitkä Ainon leluista lähtisivät mukaan. Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan täällä viettämämme aika on kuitenkin lähemmäs puoli vuotta, enkä todellakaan nähnyt järkeväksi ostaa koko leluarsenaalia täältä. Ja ovathan ne tutut lelut Ainolle itselleenkin tärkeitä, varsinkin nyt kun maisema vaihtui ja kaikki muu oli uutta ja ihmeellistä. Jos tilaa olisi ollut, leikkikeittiö olisi varmasti lähtenyt mukaan. Mutta koska tila oli todella rajallinen, täytyi se jättää kotiin. Yllä olevassa kuvassa näkyvät siis kaikki tavarat, jotka mukanamme tänne lähtivät. Ainon lelut ovat tuossa ympyröidyssä korissa. Eli aika pienestä määrästä oli kysymys; päädyin muutamiin suosikkileluihin, ja aika suureen pinoon kirjoja. Nukke oli tietenkin otettava ja muutama tärkeä pehmolelu.

Mielikuvitusta voi onneksi näissäkin jutuissa käyttää. Aino pitää kovasti nukkensa hoivaamisesta; antaa sille vettä ja käyttää potalla, halii ja pussaa tuon tuosta. Tyhjästä kenkälaatikosta sainkin idean; siitähän tulisi oiva nukensänky! Ja puoli-ilmainenkin vielä ; ) Pahvit, joilla laatikon päällystin, löytyivät paikallisesta kirjakaupasta ja kustansivat 39 kr eli vähän päälle 4 euroa. Kenkäkaupoilta jää päivittäin kymmenittäin kenkälaatikoita roskiin heitettäväksi, joten he varmasti luopuvat niistä mielellään mikäli sellaista ei jo löydy kaapeista pyörimästä.


Ylläolevasta kuvasta puuttuu kenkälaatikon kansi, josta tein "patjan" sänkyyn. Lisäksi ompelin vielä jämäkankaista sänkyyn tyynyn sekä peiton. Valmista tuli melko nopeasti, ja Ainokin tajusi idean heti. Ette uskokaan, kuinka paljon hän on sängyllä leikkinyt siitä lähtien! Ensin hän asetteli peittoa nuken päälle ainakin 20 minuutin ajan, aika hellyttävää :') mutta hitti sängystä kyllä tuli, illalla nukke siihen laitetaan nukkumaan ja aamulla se siitä herätetään, päiväuniakin nukke ottaa useammat päivässä ;) Pitäähän Ainon itsekin välillä päästä nuken sänkyyn istumaan, saahan nähdä kauanko laatikko moista kestää! Vaan eipä sillä, mistään taideteoksesta ei tosiaan ole kysymys, ja uudenkin saa kasaan alta aikayksikön.






Oliskos siellä jollain lisää tällaisia niksipirkka-tyylisiä leluideoita? ;)

-Anna

Sadepäiviä

Olen aina ollut syksyihminen, syksyssä on vaan sitä jotain. Luonto on mahdottoman kaunis ruska-aikaan ja pimenevät illat tarkoittavat automaattisesti sitä, että kynttilät voi jälleen kaivaa kaapeista esiin. On ihana laittaa villasukat jalkaan ja jatkaa niitä neulomistöitä, jotka keväällä ovat jääneet kesken. Kesällä kun ei kamalasti huvita neuloa villasukkia ;) Mutta kyllä tämä vaihe, juuri tämä kun lehdet ovat tippuneet puista ja joka puolella on vain harmaata eikä aurinko paista lainkaan, kuuluu niihin joista en vuodenajoissa niinkään pidä. Ja kun kellojakin siirrettiin, niin pimeäkin tulee taas aiemmin, ei ihme että tuntuu jatkuvasti väsyttävän!



Tuntuu että on satanut kaksi (tai kolme?!) viikkoa putkeen. Tai ainakin ollut ihan harmaata, eikä aurinkoakaan ole näkynyt. Ja me ollaan Ainon kanssa edelleen ihan nuhaisia, Aino varsinkin. Ettei oikein ole sinne kerhonkaan vielä kehdannut mennä. Ulkona on kyllä oltu, aina kun on lakannut satamasta niin on rynnätty ulos. Vain kastuaksemme pian kuitenkin.. Mutta paljon on sisällä luuhattu, mielikuvituskaan ei enää riitä siihen mitä tekemistä täällä oikein keksisi. 

Eilen lähdimme sadetta pakoon kaupunginkirjastoon, josta löytyikin oikein kiva lasten leikkihuone. Ja kuinka surulliseksi Aino tulikaan, kun sieltä piti lähteä pois.. Kirjasto itsessään oli oikein siisti ja kiva, suomi-osasto tosin todella suppea. Löysipä Aatu sieltä Suomi-Routsi-Suomi sanakirjan :D Miten ne voi oman maan nimen kirjoittaa väärin, ja vielä kirjan kanteen? :D




Mutta tänään, vihdoinkin, heräsimme tosi kauniiseen aamuun. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, paljaat puutkaan eivät näyttäneet auringonvalossa lainkaan karuilta. Nopeasti aamupalat huiviin ja eikun ulos! Lähipuisto oli _aivan_täynnä muita lapsiperheitä, yhteensä siellä oli varmasti reilut 20 ihmistä, yleensä kun olemme olleet siellä ihan kaksistaan.. Mutta voi kuinka Aino nauttikaan muiden lasten seurasta, täältä kun vielä toistaiseksi ei ole juurikaan kavereita löytynyt. Sinne kerhoon emme vielä ole kerenneet, ja pelejäkin on ollut niin harvoin että muiden pelaajien lapsiin ei ole oikein ehtinyt vielä tutustumaan. Kuinkahan paljon tuollainen 1,5 -vuotias kaipaa muiden lasten seuraa?



Mutta kyllä yksi tällainen aurinkoinen päivä pelastaa kymmenen sateista päivää. Oma mielikin virkistyy ihan valtavasti, jospa näistä saisi varastoitua energiaa niihin sadepäiviin. Kuinka siellä Suomessa, harmaatahan se on varmasti sielläkin? Mitä te teette sadepäivinä?

-Anna, Aatu & Aino

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Intohimo


Se alkoi aika tarkalleen nelisen vuotta sitten, ihan yks kaks yllättäen vain. Halusin neuloa itselleni pipon. Se oli harmaa, seitsemän veljestä langasta neulottu, intohimolla pyöröpuikoilla äherretty pipo. Edelleen tallessa, satunnaisesti käytössäkin. En ollut koulussa kummoisempi käsityöläinen, sellainen aika perus ahertaja. Valmiiksi tulivat, mutta eivät ehkä kestäneet lähempää tarkastelua. Mutta jostain se into vain syttyi nyt vanhempana, innoittajana on varmasti toiminut vahvasti tätini, jonka käsityötaitoja todella ihailen. Tiedän, että hänelle voin soittaa, mikäli jossain asiassa omat taidot eivät enää riitä tai kun ei vaan mene jakeluun. Ja apua saan, se on varma. : )



Varsinkin äitiyslomalla homma otti tosissaan tulta alleen. Kokeilin uhkarohkeasti kaikenmoisia neulomuksia ja niitä valmistuikin tasaiseen tahtiin. Aika perussettiä kylläkin, sukkia, kaulahuiveja, pipoja.. Se tunne on vaan aivan mahtava, nähdä valmis työ ja todeta että joo, ihan ite tein sen! Omilla käsilläni! Pikkuhiljaa siirryin myös ompelemaan, ja siitähän se ajatus sitten lähtikin. Käsistä nimittäin :D siis listahan on aivan loputon, mitä nyt käsitöihin tuleekaan! Vain mielikuvitus on rajana. Ompelin Ainolle kaikenmoista reunapehmusteista leluihin, lisäksi ompelin kaikkea mahdollista kotiinkin. Keittiöpyyhkeitä, koreja, suodatinpussipussukan, ripustettavia koristesydämiä, tyynynpäällisiä... Vaatteista olen tehnyt vasta pipoja, mutta joku päivä vielä kyllä alan tehdä muitakin vaatteita Ainolle. Se on siellä to-do listalla koko ajan ollutkin ;) Sain Aatulta viime vuonna syntymäpäivälahjaksi mekkotehdas -kirjan, aion vielä tehdä ne kaikki mekot, niin ihania olivat!

Sitten löysin matonkuteet. Niistä valmistuikin lukuisia mattoja niin itselle kuin muillekin, myös koreja virkkasin minkä kerkesin. Sen jälkeen taisin innostua "entisöimään" huonekaluja.. Maalaaminen on huippukivaa!



Se on minulle kyllä sellainen henkireikä, sitä kuuluisaa omaa aikaa. Neuloessa mieli kyllä jotenkin lepää, se on selvä. Ommellessa taas mieli ei niinkään lepää, mutta se on muuten vain niin kamalan kivaa puuhaa, tulee nopeammin valmista joten työn tulostakin voi ihastella nopeammin kuin neulosten. Kangaskaupat ovat minulle niitä kauppoja, joissa viettäisin vaikka pienen ikuisuuden ihan vain hypistelemällä kankaita. Ja saamalla jatkuvasti uusia ideoita... :D Kuinka monena iltana olenkaan neulonut myöhälle yöhön, ihan vaan siksi kun ei malttais millään lopettaa!

Vastoinkäymisiäkin on todellakin koettu, lukuisia, mutta vielä ne eivät ole niin suuria olleet että intohimo olisi niiden takia jotenkin hiipunut, tai motivaatio kärsinyt. Päinvastoin, siitä olen saanut vain lisää virtaa jos joku ei ensimmäisellä kerralla olekaan mennyt heti oikein. Eniten kyllä ottaa päähän, jos ompelukone tökkii, suttaa lankoja tai neula jumittuu. Täytyiskin muuten huoltaa se, kauankohan lie viime kerrasta.. :D Hyvin on kyllä tähän saakka palvellut. Aika vanhushan se jo on, mutta oikein soiva peli vielä! ..että kiitos vaan äiti lainasta ;)

Kylläpä harmitti kun luin lauantai-iltana että Tukholmassa olisi ollut käsityömessut tänä viikonloppuna. Mä niiin olisin mennyt jos olisin aiemmin tiennyt! Erilaisista facebook -ryhmistä olen kyllä myös saanut valtavasti inspiraatiota ja ideoita, apua myöskin. Sieltähän minä niistä messuistakin luin, vähän liian myöhään nyt vain. Kyllä tämä some-maailma on sitten hieno paikka :)



Mutta summa summarum; Anna <3 käsityöt!! Kuvissa näkyvät jutskat ovat tämän viikon aikaansaannoksia, valmistui mm. Ainolle tuubihuiveja, tilaustyönä pipoja ja villasukat ja tuubihuivi kummitytölle.<3 Tai siis, teknisestihän toinen sukista on vielä kesken, joten taidankin tästä asettautua lemppari neulontapaikalleni, sohvan nurkkaan, ja näpertää sen valmiiksi. ;)

-Anna

Erityiset vieraat

Tasan viikko sitten näihin aikoihin saapuivat tänne meidän vieraiksi kauan odotetut mummo ja ukki. Aino oli päiväunilta herättyään aivan ihmeissään, aluksi aivan hiljaa hiiskahtamatta tavallisen papatuksen sijasta. Mutta kyllähän hän heti muisti, ketä vieraat olivat. Niin tärkeitä Ainolle, onneksi on tuo skype olemassa. Siinä he sitten yhdessä kävivät tuliaisia läpi, Aino saikin mm. mieluisat värikynät, ovat olleet hitti siitä saakka! Onneksi väri lähtee ihan vedellä pyyhkimällä jos sattuu menemään ohi paperista, on nimittäin sattunut myös pieniä lipsahduksia.. ; ) Kahvi, ruisleipä ja karkit olivat kyllä iso piristys, täältä kun kunnon ruisleipää ei oikein saa eikä ruotsalainen kahvi pärjää kyllä millään suomalaiselle. Itse sain äidiltäni tekemän lanka- ja kangastilauksen, suuri kiitos niistä äitylille <3 Talvirenkaatkin he toivat, koskahan ne täällä täytyy vaihtaa?

Melkeinpä heti mummon ja ukin saavuttua olikin jo lähdettävä hallille. Täällähän sunnuntait ovat hyvin usein, melkeinpä poikkeuksetta, pelipäiviä. Tuon sunnuntain ottelu pelattiinkin vaaleanpunaisissa paidoissa, kyseessä oli hyväntekeväisyysottelu rintasyöpäkampanjan puolesta. Aino viihtyi pelissäkin poikkeuksellisen hyvin, mahtoipa johtua mummon ja ukin seurasta :)



Maanantaina kävimme aamusta kävelyllä ja kiersimme lähiympäristön "nähtävyydet" läpi. Hieman kurja sää sattui kyllä kaikille kolmelle päivälle, jonka saimme yhdessä viettää, mutta se ei menoa haitannut lainkaan. Ainokin pääsi esittelemään lähipuiston mummolle ja ukille, voi sitä riemua :)




Tiistaina teimmekin päiväreissun Linköpingiin (n.70 km), aivan ihana kaupunki! Valtavasti pieniä putiikkeja ja ihania kauppoja, kamalasti siis hypisteltävää ja ihasteltavaa : D Löysimme myös oikein kivan lounaspaikan pienen etsiskelyn jälkeen! Varaa oli kyllä mistä valita, mutta satuimme etsimään lounaspaikkaa samaan aikaan aika monen muun kanssa, suurin osa ravintoloista oli todella täynnä. Mutta paikka johon lopulta päädyimme oli melkeinpä tyhjillään, ruoka oli hyvää ja palvelu samoin.















Tiistaina illasta kävimme vielä syömässä pitsat täällä Tranåsissa eräässä ravintolassa. Pöytämme vieressä sattui olemaan akvaario jota Aino jaksoi ihastella koko ruokailun ajan. Auttoi hän kyllä myös reippaasti ukkia tyhjentämään lautasta, sillä Ainon suuhun taisivat upota kaikki reunapalat ukin pitsasta! Minä ja Marjo otimme pannupitsat, ja meni kyllä suoraan pannupitsojen top-3: seen! 

Keskiviikkona tunnelmat olivat jo hieman haikeat, ukki ja mummo kun lähtivät ajelemaan kohti tukholmaa jo puolenpäivän jälkeen. Päiväunilta herättyään Aino kiersi asuntoa ympäri monta kertaa,  ukkia ja mummoahan hän yritti etsiä. Reppana, kyllä siinä omakin silmäkulma kostui.. Kiitos vielä kaikesta mummolle ja ukille, oli ihana saada teidät tänne käymään! Sitten jäädäänkin odottamaan Annaa ja Kallea, jotka saapuvat vierailulle marraskuun puolivälissä. :)

Onneksi joululomaan ei ole enää pitkä aika, silloin pääsemme kotiin ainakin viikoksi! Mahtavaa : ) Kunpa Aino pääsisi tänä talvena nauttimaan kunnolla lumesta, viime vuonna sitä kun ei ollut nimeksikään. Eikä Ainolla varmaan noin muutenkaan olisi siitä minkäänlaista muistikuvaa ;)

-Anna, Aatu & Aino

perjantai 17. lokakuuta 2014

Vihkon uudet vaatteet


Jossain joskus, en yhtään muista missä, näin kankaalla päällystetyn kirjan. Idea jäi mieleen ja onkin ollut pitkään "to-do" -listalla mitä nyt ompelutöihin tulee. Vihkonen, johon juurikin nämä tällaiset ompelu-neulonta-käsityö -hommelit ylös laitan, on aikoinaan Juju-kirjakerhosta saatu. Ajanut hyvin asiansa, mutta omaan silmääni aavistuksen räväkän värinen. Too much going on, sanoisin. :D



Tarvitset siis;
  • päällystettävän kirjan/vihkon
  • päälliskangasta, vuorikangasta, sekä kangasta taskuihin
  •  mikäli haluat applikoida työhön jonkin kuvion, tarvitset pienen tilkun päälliskankaasta erottuvaa kangasta
  • kiinni silitettävää vahviketta/tukikangasta
  • mikäli päätit applikoida kuvion, tarvitset kaksipuoleista liimaharsoa
  • mittaliisan/mittanauhan, kangaskynän, sakset, lankaa, silitystarvikkeet sekä ompelukoneen.


Valitsemani päälliskankaan löysin muuten paikallisen tavaratalon vuodevaatteiden alekorista, kyseessä on tyynyliina :D Mutta saumat purkamalla se on taas vain pala kangasta ;) Vuorikankaaksi valikoitui ihan tavallinen valkoinen puuvillakangas.

Aseta vihko kankaan nurjan puolen päälle, ja "avaa" kirja. Piirrä kangaskynällä ääriviivat kankaaseen jättäen n. 1 cm saumanvarat. Lyhyiin päätyihin jätin 1,5cm saumanvaraa. Leikkaa lisäksi tukikankaasta palaset kaikkiin kangaspaloihin (voit jättää saumanvarat pois tukikankaasta). Taskuja voi työssäsi olla enemmänkin, mikäli sellaisia tarvitset. Silloin tarvitset luonnollisesti useampia taskukappaleitakin. Tällä mallilla tein joskus aikoja sitten päälliset/kannet Ainon neuvolakortille, siinä pienemmät taskut olivat tosi kätsyt (kelakortille ym)!



Sitten silittämään. Silitä ensin vahvike kiinni kaikkiin kappaleisiin, välissä kannattaa pitää leivinpaperia sillä joskus liima tahraa inhottavasti silitysraudan. Samalla silitetään myös reunataitokset molempiin taskuihin. Tämän jälkeen silitetään kanteen tuleva kuvio liimaharson avulla. Leikkaa liimaharsosta applikoitavan kuvion mukainen palanen (ylijäävä liimaharso tahraa kangasta aika ikävästi, joten liimaharso kannattaa leikata tarkasti).  Myös tässä leivinpaperi on ehdoton!



Sitten ommellaan applikoitava kuvio kiinni kanteen. Tämähän ei olisi ihan välttämättömyys, sillä liimaharso on hyvä kiinnityssysteemi itsessään, mutta koska käyttämäni kangas on herkästi purkautuvaa, halusin ompelemalla varmistaa että kuvio pysyy työssä hyvin kiinni.Samalla ompelin myös taskujen reunapäärmeet.

Sitten asetellaan kankaat päällekkäin näin;




Huomioithan, että toinen lyhyemmistä päädyistä jätetään ompelematta (toimii kääntöaukkona)!


Sitten leikataan ylimääräiset saumanvarat pois että työ asettuu nätimmin kirjan päälle.. 


Sitten käännetään työ oikein päin. Tässä vaiheessa kannattaa kokeilla, että kannet ovat varmasti tarpeeksi napakat kirjan päälle. Samalla kannattaa tarkastaa, ettei työ "naura" mistään kohdasta, tässä vaiheessa virheet on vielä helppo korjata. 

Tässä vaiheessa toinen lyhyistä päädyistä on siis auki, ja seuraava ja samalla työn viimeinen vaihe on ommella tämä aukko umpeen. Ommeltava aukko jää siis piiloon taskun sisään. Nyt pitäisi siis näyttää tältä; 


..Sitten vielä leikataan ylimääräiset saumanvarat pois, käännetään toinenkin tasku oikein päin ja tadaa; valmis on!


Sitten kun vielä keksisi, mitä kanteen painaisi tekstiksi! Vai painaisko mitään?

-Anna