Intohimo

Se alkoi aika tarkalleen nelisen vuotta sitten, ihan yks kaks yllättäen vain. Halusin neuloa itselleni pipon. Se oli harmaa, seitsemän veljestä langasta neulottu, intohimolla pyöröpuikoilla äherretty pipo. Edelleen tallessa, satunnaisesti käytössäkin. En ollut koulussa kummoisempi käsityöläinen, sellainen aika perus ahertaja. Valmiiksi tulivat, mutta eivät ehkä kestäneet lähempää tarkastelua. Mutta jostain se into vain syttyi nyt vanhempana, innoittajana on varmasti toiminut vahvasti tätini, jonka käsityötaitoja todella ihailen. Tiedän, että hänelle voin soittaa, mikäli jossain asiassa omat taidot eivät enää riitä tai kun ei vaan mene jakeluun. Ja apua saan, se on varma. : )

Varsinkin äitiyslomalla homma otti tosissaan tulta alleen. Kokeilin uhkarohkeasti kaikenmoisia neulomuksia ja niitä valmistuikin tasaiseen tahtiin. Aika perussettiä kylläkin, sukkia, kaulahuiveja, pipoja.. Se tunne on vaan aivan mahtava, nähdä valmis työ ja todeta että joo, ihan ite tein sen! Omilla käsilläni! Pikkuhiljaa siirryin myös ompelemaan, ja siitähän se ajatus sitten lähtikin. Käsistä nimittäin :D siis listahan on aivan loputon, mitä nyt käsitöihin tuleekaan! Vain mielikuvitus on rajana. Ompelin Ainolle kaikenmoista reunapehmusteista leluihin, lisäksi ompelin kaikkea mahdollista kotiinkin. Keittiöpyyhkeitä, koreja, suodatinpussipussukan, ripustettavia koristesydämiä, tyynynpäällisiä... Vaatteista olen tehnyt vasta pipoja, mutta joku päivä vielä kyllä alan tehdä muitakin vaatteita Ainolle. Se on siellä to-do listalla koko ajan ollutkin ;) Sain Aatulta viime vuonna syntymäpäivälahjaksi mekkotehdas -kirjan, aion vielä tehdä ne kaikki mekot, niin ihania olivat!

Sitten löysin matonkuteet. Niistä valmistuikin lukuisia mattoja niin itselle kuin muillekin, myös koreja virkkasin minkä kerkesin. Sen jälkeen taisin innostua "entisöimään" huonekaluja.. Maalaaminen on huippukivaa!

Se on minulle kyllä sellainen henkireikä, sitä kuuluisaa omaa aikaa. Neuloessa mieli kyllä jotenkin lepää, se on selvä. Ommellessa taas mieli ei niinkään lepää, mutta se on muuten vain niin kamalan kivaa puuhaa, tulee nopeammin valmista joten työn tulostakin voi ihastella nopeammin kuin neulosten. Kangaskaupat ovat minulle niitä kauppoja, joissa viettäisin vaikka pienen ikuisuuden ihan vain hypistelemällä kankaita. Ja saamalla jatkuvasti uusia ideoita... :D Kuinka monena iltana olenkaan neulonut myöhälle yöhön, ihan vaan siksi kun ei malttais millään lopettaa!

Vastoinkäymisiäkin on todellakin koettu, lukuisia, mutta vielä ne eivät ole niin suuria olleet että intohimo olisi niiden takia jotenkin hiipunut, tai motivaatio kärsinyt. Päinvastoin, siitä olen saanut vain lisää virtaa jos joku ei ensimmäisellä kerralla olekaan mennyt heti oikein. Eniten kyllä ottaa päähän, jos ompelukone tökkii, suttaa lankoja tai neula jumittuu. Täytyiskin muuten huoltaa se, kauankohan lie viime kerrasta.. :D Hyvin on kyllä tähän saakka palvellut. Aika vanhushan se jo on, mutta oikein soiva peli vielä! ..että kiitos vaan äiti lainasta ;)

Kylläpä harmitti kun luin lauantai-iltana että Tukholmassa olisi ollut käsityömessut tänä viikonloppuna. Mä niiin olisin mennyt jos olisin aiemmin tiennyt! Erilaisista facebook -ryhmistä olen kyllä myös saanut valtavasti inspiraatiota ja ideoita, apua myöskin. Sieltähän minä niistä messuistakin luin, vähän liian myöhään nyt vain. Kyllä tämä some-maailma on sitten hieno paikka :)

Mutta summa summarum; Anna <3 käsityöt!! Kuvissa näkyvät jutskat ovat tämän viikon aikaansaannoksia, valmistui mm. Ainolle tuubihuiveja, tilaustyönä pipoja ja villasukat ja tuubihuivi kummitytölle.<3 Tai siis, teknisestihän toinen sukista on vielä kesken, joten taidankin tästä asettautua lemppari neulontapaikalleni, sohvan nurkkaan, ja näpertää sen valmiiksi. ;)

-Anna

Erityiset vieraat

Tasan viikko sitten näihin aikoihin saapuivat tänne meidän vieraiksi kauan odotetut mummo ja ukki. Aino oli päiväunilta herättyään aivan ihmeissään, aluksi aivan hiljaa hiiskahtamatta tavallisen papatuksen sijasta. Mutta kyllähän hän heti muisti, ketä vieraat olivat. Niin tärkeitä Ainolle, onneksi on tuo skype olemassa. Siinä he sitten yhdessä kävivät tuliaisia läpi, Aino saikin mm. mieluisat värikynät, ovat olleet hitti siitä saakka! Onneksi väri lähtee ihan vedellä pyyhkimällä jos sattuu menemään ohi paperista, on nimittäin sattunut myös pieniä lipsahduksia.. ; ) Kahvi, ruisleipä ja karkit olivat kyllä iso piristys, täältä kun kunnon ruisleipää ei oikein saa eikä ruotsalainen kahvi pärjää kyllä millään suomalaiselle. Itse sain äidiltäni tekemän lanka- ja kangastilauksen, suuri kiitos niistä äitylille <3 Talvirenkaatkin he toivat, koskahan ne täällä täytyy vaihtaa?

Melkeinpä heti mummon ja ukin saavuttua olikin jo lähdettävä hallille. Täällähän sunnuntait ovat hyvin usein, melkeinpä poikkeuksetta, pelipäiviä. Tuon sunnuntain ottelu pelattiinkin vaaleanpunaisissa paidoissa, kyseessä oli hyväntekeväisyysottelu rintasyöpäkampanjan puolesta. Aino viihtyi pelissäkin poikkeuksellisen hyvin, mahtoipa johtua mummon ja ukin seurasta :)

Maanantaina kävimme aamusta kävelyllä ja kiersimme lähiympäristön "nähtävyydet" läpi. Hieman kurja sää sattui kyllä kaikille kolmelle päivälle, jonka saimme yhdessä viettää, mutta se ei menoa haitannut lainkaan. Ainokin pääsi esittelemään lähipuiston mummolle ja ukille, voi sitä riemua :)

Tiistaina teimmekin päiväreissun Linköpingiin (n.70 km), aivan ihana kaupunki! Valtavasti pieniä putiikkeja ja ihania kauppoja, kamalasti siis hypisteltävää ja ihasteltavaa : D Löysimme myös oikein kivan lounaspaikan pienen etsiskelyn jälkeen! Varaa oli kyllä mistä valita, mutta satuimme etsimään lounaspaikkaa samaan aikaan aika monen muun kanssa, suurin osa ravintoloista oli todella täynnä. Mutta paikka johon lopulta päädyimme oli melkeinpä tyhjillään, ruoka oli hyvää ja palvelu samoin.

Tiistaina illasta kävimme vielä syömässä pitsat täällä Tranåsissa eräässä ravintolassa. Pöytämme vieressä sattui olemaan akvaario jota Aino jaksoi ihastella koko ruokailun ajan. Auttoi hän kyllä myös reippaasti ukkia tyhjentämään lautasta, sillä Ainon suuhun taisivat upota kaikki reunapalat ukin pitsasta! Minä ja Marjo otimme pannupitsat, ja meni kyllä suoraan pannupitsojen top-3: seen! 

Keskiviikkona tunnelmat olivat jo hieman haikeat, ukki ja mummo kun lähtivät ajelemaan kohti tukholmaa jo puolenpäivän jälkeen. Päiväunilta herättyään Aino kiersi asuntoa ympäri monta kertaa,  ukkia ja mummoahan hän yritti etsiä. Reppana, kyllä siinä omakin silmäkulma kostui.. Kiitos vielä kaikesta mummolle ja ukille, oli ihana saada teidät tänne käymään! Sitten jäädäänkin odottamaan Annaa ja Kallea, jotka saapuvat vierailulle marraskuun puolivälissä. :)

Onneksi joululomaan ei ole enää pitkä aika, silloin pääsemme kotiin ainakin viikoksi! Mahtavaa : ) Kunpa Aino pääsisi tänä talvena nauttimaan kunnolla lumesta, viime vuonna sitä kun ei ollut nimeksikään. Eikä Ainolla varmaan noin muutenkaan olisi siitä minkäänlaista muistikuvaa ;)

-Anna, Aatu & Aino

Vihkon uudet vaatteet

Jossain joskus, en yhtään muista missä, näin kankaalla päällystetyn kirjan. Idea jäi mieleen ja onkin ollut pitkään "to-do" -listalla mitä nyt ompelutöihin tulee. Vihkonen, johon juurikin nämä tällaiset ompelu-neulonta-käsityö -hommelit ylös laitan, on aikoinaan Juju-kirjakerhosta saatu. Ajanut hyvin asiansa, mutta omaan silmääni aavistuksen räväkän värinen. Too much going on, sanoisin. :D

Tarvitset siis;

• päällystettävän kirjan/vihkon
• päälliskangasta, vuorikangasta, sekä kangasta taskuihin
•  mikäli haluat applikoida työhön jonkin kuvion, tarvitset pienen tilkun päälliskankaasta erottuvaa kangasta
• kiinni silitettävää vahviketta/tukikangasta
• mikäli päätit applikoida kuvion, tarvitset kaksipuoleista liimaharsoa
• mittaliisan/mittanauhan, kangaskynän, sakset, lankaa, silitystarvikkeet sekä ompelukoneen.

Valitsemani päälliskankaan löysin muuten paikallisen tavaratalon vuodevaatteiden alekorista, kyseessä on tyynyliina :D Mutta saumat purkamalla se on taas vain pala kangasta ;) Vuorikankaaksi valikoitui ihan tavallinen valkoinen puuvillakangas.

Aseta vihko kankaan nurjan puolen päälle, ja "avaa" kirja. Piirrä kangaskynällä ääriviivat kankaaseen jättäen n. 1 cm saumanvarat. Lyhyiin päätyihin jätin 1,5cm saumanvaraa. Leikkaa lisäksi tukikankaasta palaset kaikkiin kangaspaloihin (voit jättää saumanvarat pois tukikankaasta). Taskuja voi työssäsi olla enemmänkin, mikäli sellaisia tarvitset. Silloin tarvitset luonnollisesti useampia taskukappaleitakin. Tällä mallilla tein joskus aikoja sitten päälliset/kannet Ainon neuvolakortille, siinä pienemmät taskut olivat tosi kätsyt (kelakortille ym)!

Sitten silittämään. Silitä ensin vahvike kiinni kaikkiin kappaleisiin, välissä kannattaa pitää leivinpaperia sillä joskus liima tahraa inhottavasti silitysraudan. Samalla silitetään myös reunataitokset molempiin taskuihin. Tämän jälkeen silitetään kanteen tuleva kuvio liimaharson avulla. Leikkaa liimaharsosta applikoitavan kuvion mukainen palanen (ylijäävä liimaharso tahraa kangasta aika ikävästi, joten liimaharso kannattaa leikata tarkasti).  Myös tässä leivinpaperi on ehdoton!

Sitten ommellaan applikoitava kuvio kiinni kanteen. Tämähän ei olisi ihan välttämättömyys, sillä liimaharso on hyvä kiinnityssysteemi itsessään, mutta koska käyttämäni kangas on herkästi purkautuvaa, halusin ompelemalla varmistaa että kuvio pysyy työssä hyvin kiinni.Samalla ompelin myös taskujen reunapäärmeet.

Sitten asetellaan kankaat päällekkäin näin;

Huomioithan, että toinen lyhyemmistä päädyistä jätetään ompelematta (toimii kääntöaukkona)!

 

Sitten leikataan ylimääräiset saumanvarat pois että työ asettuu nätimmin kirjan päälle.. 

Sitten käännetään työ oikein päin. Tässä vaiheessa kannattaa kokeilla, että kannet ovat varmasti tarpeeksi napakat kirjan päälle. Samalla kannattaa tarkastaa, ettei työ "naura" mistään kohdasta, tässä vaiheessa virheet on vielä helppo korjata. 

Tässä vaiheessa toinen lyhyistä päädyistä on siis auki, ja seuraava ja samalla työn viimeinen vaihe on ommella tämä aukko umpeen. Ommeltava aukko jää siis piiloon taskun sisään. Nyt pitäisi siis näyttää tältä; 

..Sitten vielä leikataan ylimääräiset saumanvarat pois, käännetään toinenkin tasku oikein päin ja tadaa; valmis on!

Sitten kun vielä keksisi, mitä kanteen painaisi tekstiksi! Vai painaisko mitään?

-Anna