Ensilumi

Viime yönä se vihdoinkin satoi tänne meillekin; ensilumi! Ihan mahtavaa. Kylläpä kummasti virkisti mieltä kun aamulla ikkunasta ei näkynytkään synkkä ja sateinen, vaan valkea ja lumenpeittoinen maa! Eipä ole hetkeen tehty aamuhommia yhtä vauhdilla kuin tänään. Ainokin ihan selkeästi halusi ulos tutkimaan hänelle aivan uutta matskua, Ainon aamupalasta vaan ei meinannut tulla mitään kun hän koko ajan osoitteli ulos ja kääntyili tuolissaan niin että näki ulos. Höpötteli vain koko ajan "että, että!" (eli vettä).

Sinnepä siis, ulos. Menimme ihan vain tuohon meidän takapihalle, tutkimaan ja ihmettelemään. Aluksi Aino oli aika vakavana (kuten aina uusissa tilanteissa), suu kääntyi vähän itkuunkin, mutta heti kun näytin mitä lumella voi tehdä, innostui hänkin samantien. Siinä hän sitten heitteli lumipalloja, lapioi lunta ja tarpoi pikkuisilla jaloillaan lumen seassa. Ihana aamu ja ihana tyttö. : )

Säätiedotuksen mukaan loppupäivän sataa lunta, mutta huomenna se jo vaihtuukin vesisateeksi. Eipä sen väliä, eiköhän sitä lunta ihan pysyvästikin tänne sada jossain vaiheessa. Viime talvi oli täällä ollut lumeton, mutta niinhän se oli melko lailla Suomessakin. Mutta saimmepahan ainakin nauttia lumesta tämän aamupäivän verran, se olikin huippukivaa. Tuolla se väsynyt temmeltäjä nyt nukkuu päiväuntansa, nenä ja posket varmaan edelleen raikkaasta ilmasta punoittaen <3 Aatu keitti meille juuri teetä, tämä asuntohan on muuten aika viileä näin kylmemmillä ilmoilla.. Minulla onkin täällä jälleen yksi projekti käynnissä, siitä lisää ihan pian.. : ) 

Kivaa päivää! Terkuin Anna, Aatu & Aino

ps. Loppuun vielä kuva eilen illalta, olimmekin pitkästä aikaa jäähallilla. Ihan yhden erän verran jaksoi Aino katsella. :D mutta peli alkoikin vasta iltaseiskalta, jolloin yleensä olemme jo iltapuuhissa. Että rutiinien piikkiin menee!

pps. joko laskit monestiko käytin sanoja "ihana" ja "mahtava" tässä tekstissä :D

Laulupussi

Kumma kyllä, laulu- ja lorupussit olivat minulle ihan uusi tuttavuus vielä vähän aikaa sitten. Niitähän käytetään paljon päiväkodeissa ja kerhoissa, paljon olemme erilaisissa perhekerhoissa ja muskarissa käyneet mutta vielä ei ole moisia eteen sattunut. Ehkäpä niitä käytetään hieman isommille lapsille, mehän olemme käyneet pääasiassa vain vauvakerhoissa ;)

Poteto potato, ajattelinpa tuossa yksi päivä moisen pussukan tehdä meille tänne kotiin. Ainon käytyä päiväunille pääsinkin heti hommiin, sillä tähänkin projektiin kaikki tarvittavat jutskat löytyivät kotoa. Tarvitsin siis kangastilkun (pussukaksi), ompelukoneen, narua, painokirjaimet & mustetta, pahvia, paperia, kyniä sekä liimaa. Sitten vaan kirjoittamaan lastenlauluja paperille. Nätimmät olisin saanut, jos olisin kirjoittanut laulujen sanat tietokoneelle ja tulostanut ne paperille, mutta koska meillä ei täällä tulostinta ole, täytyi laulut kirjoittaa käsin. Mutta onneksi itse saan hyvin selvän omista harankanvarpaistani :D

Valitsin muutamia Ainon suosikkilauluja, muutamia sellaisiakin otin mitkä eivät vielä Ainolle tuttuja ole. Näistä Ainolle ei-niin-tutuista esimerkiksi jänis istui maassa -luritus onkin noussut jo suureen suosioon ; ) Oli ihanaa nähdä, kuinka paljon Aino tästä laulupussi -hommasta innostui! Hän tajusi ideankin heti, ja loppupäivä me oikeastaan sitten vaan laulettiin (tai siis minä lauloin ja Aino tanssi :D). Ja jos joskus kävisikin niin, että Aino kyllästyisi näihin lauluihin, niin sitten vain tekee uudet kortit uusilla lauluilla! Tosin vahvasti uskon, että jos joku kyllästyy niin se ei ainakaan ole Aino ;D

Lorupussi voisikin olla seuraava juttu, saakohan se yhtä hyvän vastaanoton?

-Anna

Tapahtui viikonloppuna

Näin kotona Ainon kanssa ollessa viikonloput eivät tunnu juurikaan eroavan viikonpäivistä millään muotoa. Arjen rutiinit ovat samat oli päivä mikä tahansa, ja täällä pelipäivätkin ovat yleensä sunnuntaisin (suomessa tottui siihen, että sunnuntai oli aina se perheen yhteinen vapaapäivä). Ainoastaan muutamat suomen tv-ohjelmat, joita netistä katselemme, saavat perjantain tuntumaan perjantailta ja lauantain lauantailta!

Perjantaisin käymme yleensä ruokaostoksilla viikonloppua varten. Olemme myös Aatun kanssa päättäneet, että perjantai on meille viikon ainoa herkkupäivä (syystä että tuo leipominen lähti vähän, niin sanotusti lapasesta tuossa noin hiljattain :D ). Onpahan ainakin, mitä odottaa! ; ) 

Lauantaina, pyhäinmiestenpäivänä, oli tosi harmaa päivä, vettäkin satoi. Yleensä juurikin lauantai on Aatun ainoa vapaapäivä viikossa, ja silloin yleensä käymme yhdessä ulkoilemassa ja muuten vain touhuamme jotakin yhdessä. Vaan eipä huvittanut nyt lähteä ulos ei.. Mutta Aatu saikin loistoidean, ja rakensi Ainolle olohuoneeseen majan : ) Siitä riitti riemua koko päiväksi, Aino raahasi sinne kaikki lelunsa ja viihtyi siellä omissa oloissaankin pitkään. Ihanaa, kun voi oman lapsen kanssa elää uudelleen niitä oman lapsuuden kivoja juttuja, majan tekeminenhän oli lapsena ihan huippukivaa! Illalla sytytimme kynttilät isovanhempieni sekä Aatun papan muistolle. Voi kunpa he olisivat saaneet tutustua Ainoon..

Sunnuntaina Aatulla oli jälleen pelipäivä, he lähtivätkin jo ihan aamusta ajelemaan. Me Ainon kanssa suuntasimme ulos heti aamupalan jälkeen, Aino muuten teki ensimmäiset hiekkakakkunsa alusta loppuun ihan itse, voi sitä riemua! Aikaisemmin se täytetyn muotin kääntäminen on ollut äidin heiniä, mutta nyt häntä ei saanut auttaa laisinkaan.

Off topic; viime viikolla harmaita hiuksia aiheuttivat Ainon päiväunet. Hän ei oikein millään malttaisi käydä nukkumaan päivällä, nukuttaminen saattaa kestää lähemmäs tunnin, jonka jälkeen hän nukkuu vain 30-45 min?! Yhden päivän hän porskuttikin kokonaan ilman päiväunia.. Ihan selvästihän hän vielä unet päivällä tarvitsee, onkohan tämä nyt taas vain joku vaihe? Totuushan on että MINÄ en ole valmis päiväunettomiin päiviin :D ei sillä että itse nukkuisin mutta kyllä sellainen lyhytkin lepohetki tekee ihan hyvää ja katkaisee mukavasti päivää, ja onhan Aino sitten illastakin paljon paremmalla tuulella kun on saanut kerätä välissä vähän voimia. Katsellaanpa, mihin tilanne tästä kehittyy..

Terkuin,
Anna, Aatu & Aino