Laivamatka taaperon kanssa

Ensimmäinen laivamatka meidän 1,5-vuotiaalle, mistähän aloittaisin.. Itsellänikin taukoa laivalla matkustamisesta oli kerennyt vierähtää jo lähemmäs kymmenen (10!!) vuotta. Ja kertana ensimmäinen oli myös se, että matkustimme autolla. 

Aatuhan tosiaan oli tullut tänne Tranåsiin jo muutamaa viikkoa meitä ennen. Asui ensimmäisen viikon hotellissa ja pelikaverin luona, kunnes pääsi sitten joukkueen järjestämään "kalustettuun" asuntoon. Todellisuudessahan niitä kalusteita ei vielä tuolloin ollut :-D mutta hiljalleen niitä tänne järjestyi sieltä sun täältä, ja nyt meillä on oikein viihtyisä asunto -muutama pikkujuttu vain uupuu. 

Mutta takaisin laivamatkaan. Varasin meille Ainon kanssa laivamatkan Viking Linen Helsinki-Tuhkolma reitiltä. Laiva lähti maanantaina 22.9 klo 17:30 katajanokan terminaalista, ja oli perillä Tuhkolmassa ruotsin aikaa tiistaina klo 10:00. Matkaa edeltäneen viikonlopun olin pakannut pienen automme täyteen tavaroita (mm.matot ja verhot uupuivat asunnosta kokonaan, talvivaatteita yksi kerrasto/hlö ym), ja maanantai aamuna heti aamupuuron jälkeen lähdimme Ainon kanssa kaksin ajelemaan Suonenjoelta Helsinkiin. Satoi kaatamalla vettä, ja keskivauhti meillä oli ehkä sellainen, 80 km/h :-D Kahden pysähdyksen taktiikalla mentiin pikitien päähän saakka. Siellä meitä vastassa olivat juuri töistä kotiin päässeet Anna-täti & Kalle-setä, nopeasti siinä vaihdettiin kuulumiset, Ainolle päivällinen ja matka jatkui.. Kiitos vielä Annalle ja Kallelle kaikesta avusta ja "matkaeväistä"! Meidän onneksemme Helsingissä vietettiin juuri tuona päivänä autotonta päivää, joten etukäteispaniikki Helsingin keskustasta ruuhka-aikaan osoittautui varsin turhaksi. Tosin auto oli niin täynnä, etten nähnyt apumiehen puolen takaikkunasta yhtään mitään, joten pari viimetipan kaistanvaihtoa aiheuttivat kyllä hieman päänvaivaa. Mutta laivaan päästiin, olin ostanut autokannelta "paalupaikan", ja sitä se kirjaimellisesti olikin; olimme ihan ensimmäisinä laivassa (Aatu käyttäisi ilmaisua Reijottaa)! Pientä odotteluahan se oli ennenkuin laivaan päästiin, mutta Aino viihtyi oikein hyvin takapenkillä rusinarasian kanssa, muutama salainen ase jäi käyttämättäkin (lastenlaulut cd, pillimehu, hätätapauksessa tutti).

Tässä odotellaan pääsyä laivaan.. 

Siispä autolta rattaiden ja laukun kanssa hyttiä etsimään. Poikkeuksellisen ahdasta muuten siellä autokannella noin niinkun rattaiden kanssa liikkuessa.. Hyttiin päästiin jossa odotti epätoivon hetki nro 1. Luulin varanneeni ikkunallisen hytin... no eipä ollut. Eikun infotiskille, halusin nimenomaan ikkunallisen hytin, olihan kyseessä kuitenkin Ainon ensimmäinen laivamatka. Mukava vanhempi mieshenkilö vaihtoi meille ikkunallisen hytin yhtä kantta alempaa ilman lisäkustannuksia. :) Saimme myös apua laivan henkilökuntaan kuuluneelta naiselta, joka toi meille "laidat" ainon sänkyyn. Purimme hytissä hieman tavaroita, ihastelimme hytin ikkunasta näkyvää merta (Ainon ilmaisua lainatakseni; "että, että!") ja lähdimme tutustumaan mm.leikkipaikkaan ja tax. freehen. 

Leikkipaikka oli Ainon mieleen, eihän sieltä olisi malttanut lähteä poiskaan. Muita lapsia oli paljon, mutta olivat vähän vanhempia ja pallomeri jäi Ainolta kokonaan väliin koska äiti ei sinne mahtunut ja muuten olisi Aino jäänyt isompien jalkoihin. Ostimme pientä syötävää laivan "kioskista", kävimme hakemassa Aatu-isille sukulakut tax freestä ja sitten kello alkoikin olla jo sen verran, että oli aika lähteä hyttiin iltapuuhille. 

Hytistä ei, harmi, kuvia tullutkaan otettua. Tässä vaiheessa minulta katosivat puhelimesta myös kentät, enkä ollut ehtinyt ilmoittaa tärkeimmille että laivaan oltiin päästy. Ilta meni nopeasti, katselimme hytin ikkunasta "että", lueskelimme kirjoja, söimme iltapalaksi banaania ja mummon sämpylöitä ja pian Aino jo nukahtikin yöunilleen. Sekin sujui ilman minkäänlaisia ongelmia, eikä Aino ollut moksiskaan alakannelta kantautuvista kolinoista ja muutenkin vieraasta ympäristöstä. Itselläni oli enemmän vaikeuksia unensaannin kanssa, lueskelinkin lehtiä pitkään ennenkuin uni tuli. Saatoin syödä myös muutaman sukulakun ;) 

Keskellä yötä heräsin, kun huomasin liikahtelevani sängyssä. Kauhukseni huomasin tämän johtuvan kovasta merenkäynnistä.. Epätoivon hetki nro 2!! Ainohan ei tähän herännyt, tuhisi vain tyytyväisenä vieressäni. Yritin rauhoitella itseäni (syömällä sukulakuja:D), ja lopulta olinkin nukahtanut. Aamulla kello herätti seitsemältä, ja aamuhommien jälkeen suuntasimme aamupalalle. Ainolle ei aamiainen oikein maistunut, liian paljon kiinnostavaa katseltavaa ja ihastelevia ihmisiä. :D Aamiaisen jälkeen piipahdimme vielä tax freessä, jonka jälkeen siirryimme kutoskannelle odottelemaan autokannen avautumista. 

 "ETTÄ, ETTÄ!"

Autokannelle siirtymisessä ei kestänyt kauaa, olin ottanut puhelimella kuvan "sijainnista" (siinä oli I kirjain ja hirven kuva :D), joten löysimme auton helposti. Sitten vain taas hieman odottelua, ja sataman parkkipaikalla meitä odottikin kauan kaivattu Isi <3 Aatu oli tosiaan tullut Tukholmaan seuran valmentajan autolla pelikaverinsa kanssa, ja laivan saavuttua siirsimme sen verran tavaroita tähän toiseen autoon, että mahduin istumaan etupenkille. Tästä jatkoimmekin sitten matkaamme jälleen yhdessä <3

Matka kaiken kaikkiaan meni siis oikein hyvin, olin aivan turhaan jännittänyt niin kovin. Aino oli oikein kiltisti koko matkan ajan, oikein reipas matkaseuralainen. <3