tiistai 28. lokakuuta 2014

Sadepäiviä

Olen aina ollut syksyihminen, syksyssä on vaan sitä jotain. Luonto on mahdottoman kaunis ruska-aikaan ja pimenevät illat tarkoittavat automaattisesti sitä, että kynttilät voi jälleen kaivaa kaapeista esiin. On ihana laittaa villasukat jalkaan ja jatkaa niitä neulomistöitä, jotka keväällä ovat jääneet kesken. Kesällä kun ei kamalasti huvita neuloa villasukkia ;) Mutta kyllä tämä vaihe, juuri tämä kun lehdet ovat tippuneet puista ja joka puolella on vain harmaata eikä aurinko paista lainkaan, kuuluu niihin joista en vuodenajoissa niinkään pidä. Ja kun kellojakin siirrettiin, niin pimeäkin tulee taas aiemmin, ei ihme että tuntuu jatkuvasti väsyttävän!



Tuntuu että on satanut kaksi (tai kolme?!) viikkoa putkeen. Tai ainakin ollut ihan harmaata, eikä aurinkoakaan ole näkynyt. Ja me ollaan Ainon kanssa edelleen ihan nuhaisia, Aino varsinkin. Ettei oikein ole sinne kerhonkaan vielä kehdannut mennä. Ulkona on kyllä oltu, aina kun on lakannut satamasta niin on rynnätty ulos. Vain kastuaksemme pian kuitenkin.. Mutta paljon on sisällä luuhattu, mielikuvituskaan ei enää riitä siihen mitä tekemistä täällä oikein keksisi. 

Eilen lähdimme sadetta pakoon kaupunginkirjastoon, josta löytyikin oikein kiva lasten leikkihuone. Ja kuinka surulliseksi Aino tulikaan, kun sieltä piti lähteä pois.. Kirjasto itsessään oli oikein siisti ja kiva, suomi-osasto tosin todella suppea. Löysipä Aatu sieltä Suomi-Routsi-Suomi sanakirjan :D Miten ne voi oman maan nimen kirjoittaa väärin, ja vielä kirjan kanteen? :D




Mutta tänään, vihdoinkin, heräsimme tosi kauniiseen aamuun. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, paljaat puutkaan eivät näyttäneet auringonvalossa lainkaan karuilta. Nopeasti aamupalat huiviin ja eikun ulos! Lähipuisto oli _aivan_täynnä muita lapsiperheitä, yhteensä siellä oli varmasti reilut 20 ihmistä, yleensä kun olemme olleet siellä ihan kaksistaan.. Mutta voi kuinka Aino nauttikaan muiden lasten seurasta, täältä kun vielä toistaiseksi ei ole juurikaan kavereita löytynyt. Sinne kerhoon emme vielä ole kerenneet, ja pelejäkin on ollut niin harvoin että muiden pelaajien lapsiin ei ole oikein ehtinyt vielä tutustumaan. Kuinkahan paljon tuollainen 1,5 -vuotias kaipaa muiden lasten seuraa?



Mutta kyllä yksi tällainen aurinkoinen päivä pelastaa kymmenen sateista päivää. Oma mielikin virkistyy ihan valtavasti, jospa näistä saisi varastoitua energiaa niihin sadepäiviin. Kuinka siellä Suomessa, harmaatahan se on varmasti sielläkin? Mitä te teette sadepäivinä?

-Anna, Aatu & Aino

1 kommentti:

  1. Ihania aurinkoisia syksykuvia ja muutenkin kivoja juttuja täällä! Tulen uudestaankin!

    Suomessakin on harmaata, tule kurkkaamaan Tipulaan muutamat kuvat tältä aamulta. ;)

    VastaaPoista

Mukavaa jos kommentoit ♥