Tapahtui viikonloppuna

Näin kotona Ainon kanssa ollessa viikonloput eivät tunnu juurikaan eroavan viikonpäivistä millään muotoa. Arjen rutiinit ovat samat oli päivä mikä tahansa, ja täällä pelipäivätkin ovat yleensä sunnuntaisin (suomessa tottui siihen, että sunnuntai oli aina se perheen yhteinen vapaapäivä). Ainoastaan muutamat suomen tv-ohjelmat, joita netistä katselemme, saavat perjantain tuntumaan perjantailta ja lauantain lauantailta!

Perjantaisin käymme yleensä ruokaostoksilla viikonloppua varten. Olemme myös Aatun kanssa päättäneet, että perjantai on meille viikon ainoa herkkupäivä (syystä että tuo leipominen lähti vähän, niin sanotusti lapasesta tuossa noin hiljattain :D ). Onpahan ainakin, mitä odottaa! ; ) 

Lauantaina, pyhäinmiestenpäivänä, oli tosi harmaa päivä, vettäkin satoi. Yleensä juurikin lauantai on Aatun ainoa vapaapäivä viikossa, ja silloin yleensä käymme yhdessä ulkoilemassa ja muuten vain touhuamme jotakin yhdessä. Vaan eipä huvittanut nyt lähteä ulos ei.. Mutta Aatu saikin loistoidean, ja rakensi Ainolle olohuoneeseen majan : ) Siitä riitti riemua koko päiväksi, Aino raahasi sinne kaikki lelunsa ja viihtyi siellä omissa oloissaankin pitkään. Ihanaa, kun voi oman lapsen kanssa elää uudelleen niitä oman lapsuuden kivoja juttuja, majan tekeminenhän oli lapsena ihan huippukivaa! Illalla sytytimme kynttilät isovanhempieni sekä Aatun papan muistolle. Voi kunpa he olisivat saaneet tutustua Ainoon..

Sunnuntaina Aatulla oli jälleen pelipäivä, he lähtivätkin jo ihan aamusta ajelemaan. Me Ainon kanssa suuntasimme ulos heti aamupalan jälkeen, Aino muuten teki ensimmäiset hiekkakakkunsa alusta loppuun ihan itse, voi sitä riemua! Aikaisemmin se täytetyn muotin kääntäminen on ollut äidin heiniä, mutta nyt häntä ei saanut auttaa laisinkaan.

Off topic; viime viikolla harmaita hiuksia aiheuttivat Ainon päiväunet. Hän ei oikein millään malttaisi käydä nukkumaan päivällä, nukuttaminen saattaa kestää lähemmäs tunnin, jonka jälkeen hän nukkuu vain 30-45 min?! Yhden päivän hän porskuttikin kokonaan ilman päiväunia.. Ihan selvästihän hän vielä unet päivällä tarvitsee, onkohan tämä nyt taas vain joku vaihe? Totuushan on että MINÄ en ole valmis päiväunettomiin päiviin :D ei sillä että itse nukkuisin mutta kyllä sellainen lyhytkin lepohetki tekee ihan hyvää ja katkaisee mukavasti päivää, ja onhan Aino sitten illastakin paljon paremmalla tuulella kun on saanut kerätä välissä vähän voimia. Katsellaanpa, mihin tilanne tästä kehittyy..

Terkuin,
Anna, Aatu & Aino